Rento olohuonemainen baari aikuiseen makuun rautatieaseman läheisyydessä tarjosi minulle ja työkavereilleni maittavan lounaan. Lounas, 8€ hintainen mozzarella toast salaatilla oli todella maukas. Rento työviikko oli kohta päätöksissä ja olutkin maittoi vielä lounaan yhteydessä. Jälkiruuaksi olisi kelvannut vielä kupponen kahvia. Tarjoilijan kerätessä lautasia pöydältä kysäisimme, että kuuluuhan kahvikin hintaan.

"Valitettavasti kahvi kuuluu vain annoksiin", oli tarjoilijan vastaus ja 2€ maksaisi kupponen.

Ilmeisesti annoksilla tarkoitetaan punnittavan 1.80€/100g pöydän antimia tai 5.70€ maksavaa keittoa. Jäimme vähän huuli pyöreenä vitsailemaan, että haetaas nyt edes vedet. Joku meistä kuitenkin naurahti kovempaan ääneen, "tahdo veteni mustana!"

Kotvasen kuluttua tarjoilija saapui vielä siivoamaan loput pöydästä ja vinkkasi vaan ohimennen "käykää hakemassa kahvit, onhan tänään kaunis perjantai ja aurinkokin paistaa". Olikohan kuullut vitsailumme vai mistä nyt tuuli, joka tapauksessa nautimme kahvit ja lähdimme palveltuina. 

Asiakastyytyväisyys yleensä koostuu perusasiasta: kauppias/myyjä tekee jotain, jolla asiakas saadaan tyytyväiseksi.

Muutama päivä sitten kirjoitin, että koen itseni rikolliseksi kun joudun jailbreakkaamaan iphoneni (http://antin.posterous.com/rikon-lakeja-ja-takuita-iphone-pelastaa). Iloitsin liian aikaisin onnistuneesta jailbreakista, sillä puhelimessa oli liian uusi baseband (firmware) ja siihen ei vielä olekkaan unlockkia, jolla myös muiden operaattorien kortit toimisivat. Kävelin siis Soneran liikkeeseen kyselemään ihan tosissani heidän sim korttiaan sopivalla "minun sonerani" -tuotepaketilla.

Naisvirkailija kyseli kysymyksiä ja rakenteli minulle sopivan paketin. Tässä yhteydessä mainitsin, että puhelin johon paketti tulee käyttöön on heillä olleen kytkyn jäänne ja jatkettu kytky on edelleen siis käytössä toimarillani. Nainen oivalsi välittömästi, että hän osaa ratkaista ongelmani kun puhelimen saa unlockattua ihan virallisesti. Tarvitaan vain toimarin allekirjoitus (tai faksattu valtakirja) sekä sotu. Pomoni on viikon lomalla ja siihen hätään en niitä tarvittavia asioita saanut. Nainen pyysi minua palaamaan kun minulla on tarvittavat todisteet mukanani.

Nyt tämän postauksen opetus. Lähdin ulospäin kun vielä eräs nuori mies kysäisi, että onko minua jo palveltu. Mietin hetken vastaustani (sillä olihan asiani jo käsitelty) ja arvuuttelin mahtaisiko hän osata auttaa minua iphonen unlockkaamisessa. "Mikä on puhelimesi IMEI ja mihin liittymään tämä oli sidottu?" oli kysymys ja kohta hän oli soittamassa pääkallopaikalle. Viidessä minuutissa minulla oli kädessäni puhelin, joka seuraavan kerran kytkiessäni sen itunesiin aktivoisi itsensä saunalahden verkkoon.

Minua oli palveltu kahdella tavalla! Varmasti virallisella ja kaavojen mukaan oikealla (ketä siitä syyttelemään) ja tavalla, joka sai minut myös tyytyväiseksi. Miehet taitavat ottaa myös työelämässä vähän enemmän riskejä ja miettivät ehkä vasta jälkikäteen tekemisiään?

Minulle jäi mukava olo ja myyjäkin vitsaili lopuksi, että taisi heiltä jäädä myynnit nyt myymättä kun kilpailijoiden liittymillä vaan surffitaan :)

Möin autoni. Kirjoitin ilmoitusosaan sekä luovutustodistukseen päivämääräksi 31.3.2010.
Ostaja meni katsastuskonttorille rekisteröimään autoa omiin nimiinsä. Koska viranomaisen mukaan kauppa on tapahtunut yli vuosi takaperin, eikä autoa oltu katsastettu, saatikka rekisteröity uudelle omistajalla, aiheutti tämä ostajalle ikävän tilanteen. Vakuutusmaksut olivat myös tietenkin maksamatta koko vuodelta.

Kävin korjaamassa tilanteen katsastuskonttorilla. Kirjoitin luovutustodistuksen sekä uuden luovutuskirjan, jonka lähetän uudelle omistajalla.
Kauhea vaiva yhdestä nollasta, jonka piti olla ykkönen.

Toimarini, Jääskeläisen Janne päivitti puhelimensa iPhone4 aikaan Soneran kytkyllä. Häneltä jäi ylimääräiseksi 3gs, jonka sain itselleni. Olenhan vielä ainut Nokiaa (N900) käyttävä Aucorilainen.

"Hei! Kuinka voin auttaa?" Tämän kysymyksen kuulette varmasti jokainen astuessanne mihinkä tahansa kivijalkaliikkeeseen. Vastaukseksi riittää usein, että olen vain katselemassa tai etsin itselleni sopivia xxx.

Minulla on auto, jonka kilometrit ovat hieman yli 200tkm ja olen ajatellut vaihtavani sen vähemmän ajettuun. Viikonlopun aikana kiertelin autoliikkeiden pihoilla ja astuin neljään myös sisälle. Kiersin kaikki vaihtoautot ja istahdin muutamaan uuteenkin. 15 minuuttia per autoliike ja ulos. Kukaan ei tervehtinyt minua, kukaan ei tullut kysymään tuota haluamaani kysymystä ja kukaan ei myynyt minulle ainuttakaan autoa.

Onko autokauppiailla todellakin varaa olla niin ylimielisiä, etteivät vaivaudu edes kysymään "kuinka voin auttaa" -kysymystä? Ostaja ostaa, jos hänelle myydään. Ostaja kirjoittaa tuohtuneena verkkoon, jos häntä kohdellaan (olisipa edes kohdellut) tylysti.

Viidennen autoliikkeen pihasta löysin sopiva dieselfarkun, jonka hintakin oli haarukassa. Astuin autoliikkeen sisälle ja olin häkeltyä, sillä minua vastaan käveli nuori mies, kätteli ja kysyi "Haluatko koeajolle?" minut oli kohdattu ja tarpeisiini vastattiin. Koeajon jälkeen sain vaihtotarjouksen ja sitä tässä sunnuntai-iltana vielä mutustelen.

Mikä siis erottaa autokauppiaan alusvaatekauppiaasta? Alusvaateliikkeessä saa aina palvelua! Sinua tervehditään ja sinun tarpeitasi kuunnellaan ja kannat vaimollesi tyytyväisenä kaunit alusvaatteet. Käytit ehkä 70€ asioidessasi tuossa liikkeessä. Autokaupoilla  hädin tuskin selviäisit 7000 eurolla, jos vaan pääsisit asioimaan. 

Nyt autokauppiaat ryhtiliikettä!